Olohuonettamme hallitsee ärsyttävästi tv,
mutta en halunnut ostaa sitä varten kaappia.
Halusin pikaratkaisun.
Mietin aikani ja tein sitten
kolmesta laudasta ja hyllynkannattimista hyllyn.
Maalasin hyllyn kalkkimaaleilla valkoiseksi.
Laitoin koristeeksi lapsieni kuvat
ja muita koriste-esineita.
Voin vaihdella koristeita mielen ja vuodenajan mukaan.
Nautin vielä hetken aikaa punaisen värin tuomasta energiasta.
Kohta päivitän ilmettä vähän keväisemmäksi.
Voisi sanoa, että
Long time no seen...
En ole kerinnyt aikoihin miettimään sisustusta enkä
blogin päivittämistä.
Elämässänini on uusia ihania asioita ja
vanhaa samaa "paskaa",
joka vie energiaani.
Olen kahlannut väitöskirjoja, kirjoja ja artikkeleita
ongelmien tiimoilta.
En sen paremmin mene ongelmiini täällä
ainakaan nyt.
Maalasin erivärisiä kehyksiä mustalla maalilla.
Tein tylsään olohuoneen nurkkaukseen kollaasin.
Se on hieman iso,
mutta kuvat ovat rakkaistani,
joten ovat siinä sen aikaa,
kunnes keksin mihin siirrän osan.
Eräs tärkeän henkilön kuvaa
seinällä ei ole vielä.
Eli edesmenneestä rakkaasta isoisästäni.
En pysty vielä laittamaan hänen kuvaansa seinälle.
Suru on vieläkin niin kova
hänen menetyksestään.
En halua käydä edes pappan kotona.
Siellä on liikaa muistoja pappasta.
Aina välillä itken, kun mietin
rakkaan poismenoa.
Tiedän, että suru haalenee pikkuhiljaa.
Kuten huomaatte, kuva tv:ssä on aika hallitseva.
Miksei tv:n suunnittelijat voisi laittaa tv:seen
samanlaista taustakuva systeemiä
kuin tietokone ruudulla.
Siinä voisi olla mieleinen yhteinen kuva rakkaistamme,
kiva sisustuskuva tai vaikka takan tuli...
Ihan vaan vihjeeksi, jos joku sellainen lukee
tätä, joka voisi tehdä asialle jotain,
ilman isoa kasaa kahisevaa.
Hyvää kevättalvea kaikille
Sanni Aleksandra
