Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olisin oman
elämän Outlander.
Sillä niin outoja käänteitä sattuu taas.
En tiedä oletteko
katsoneet Ykkösellä pyörinyttä sarja.
Siinä Claire niminen nainen menee
Skotlannin nummilla ison kiven eteen
ja kivi imaisee hänet noin 200 vuotta aiempaan
aikaan,
jossa hän on Sassenach eli vieras,
joka ei ymmärrä muukalaisten outoja
ja takapajuisia ajatuksia ja tekoja.
Minä olen tällä hetkellä sassenach,
joka
ei ymmärrä ympärillä olevien takapajuisia
ja suorastaan tyhmiä tekoja,
joiden
vuoksi olen aivan ämmyrkäinen
ihmisten tyhmyydestä ja ilkeydestä.
Sanoin
taannoin, että jos
”jollain onni on niin onnen kätkeköön”.
No olen tämänkin
asian suhteen
hehkuttanut vissiin onneani niin,
että enkelitkin tulivat
kateellisiksi.
Ja nyt tämäkin onni on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Koska
minussa on pientä ”näkijän” vikaa
niin aavistin tämän jo jonkin aikaa sitten,
mutta onneksi en osaa ennustaa,
sillä muuten olisin järkyttynyt näkemästäni.
Tässä
vaiheessa en vielä voi avata asiaa enempää,
mutta minun oli ihan pakko ”huutaa
ääneen”,
nämä vääryydet ainakin minulle ymmärrettävässä muodossa.
Ihan kuin olisin joka yhteisön sivustakatsoja,
liian erilainen tai väärän ikäinen,
jotta pääsisi mukaan todella.
Olen kyllä yrittänyt huhuilla sieltä laidalta,
että olen
ihan kiva tyyppi, johon kannattaa tutustua,
mutta en saa vastakaikua.
Tapaan
kyllä jatkuvasti ihania täysin minulle outoja ihmisiä,
joiden ystävällisyys
lämmittää sydäntä.
Tässä yksi päivä minulla ei ollut tarvittavaa parkkirahaa
vain pikkukillinkejä ja kysyin yhdeltä naiselta,
että olisiko hänellä vaihtaa
rahaa isommaksi.
Ja hän vaihtoi ja antoi vielä ylimääräistä,
kun killinkini ei
tehnyt niin paljon.
Minulla oli kyllä seteleitä,
mutta ne eivät siinä
tilanteessa auttaneet.
Tällaiset kohtaamiset auttavat uskomaan
ihmismielen
hyvyyteen,
vaikka ympärillä meinaa
”tornit sortua”
ihmisten ilkeämielisyyden
vuoksi.
Ja on yhteisöissä,
joissa toimin todella monia ihania tuttujakin ihmisiä,
mutta yksikin mätä omena pilaa korillisen
ja muutama koko sadon...
Onneksi lähelläni on ihania ystäviä ja läheisiä,
sillä muuten
olisin ihan romuna <3 <3 <3
Mieli on ollut niin maassa,
etten ole jaksanut edes
tätä blogiani päivittää
saatikka sisustaa kotiani ja luoda kauniita asetelmia.
Luovuuteni ei nyt kuki yhtään.
Sen takia hain piristykseksi
orvokeita, pelargoneja
sekä murattia kaupasta.
Ja rakensin jämämateriaalista istutuspöydän pihalle.
Se ei ole kovin kaunis eikä kuvauksellinen,
mutta ajaa asiansa
ja sen ääressä on kiva puuhailla kukkasten kanssa
Siihen tulee vielä verho eteen,
joka peittää tulevien hyllyjen tavarat.
Olen
myös alkanut tekemään kesäkeittiötä trukkilavoista
ja muusta ilmaiseksi
saadusta puutavarasta.
Ainoastaan maalit haen kaupasta.
I´m not
going to write this in english,
but believe you don´t miss anything.
I´m in bad
mood,
because there are some difficulties
in my life at this moment.
I have
hard to think it in English.
But look at my photos of
my new gardening table
and beautiful flowers.
I have used pallets and old door on it.
I have started
also to make summer kitchen of pallets.
You can see it later on this summer,
I hope.
And it might be so,
that I don´t write
very often here either.
Maybe put some pictures from garden.
It is good therapy
to me.
…Unelmoin
paremmasta maailmasta,
jossa ihmiset huomioisivat enemmän toisiaan
ja
kohtelisivat kunnioittavasti …
…I dream about better world,
where
people are kind
and treat each other nicely …