Kevätaurinkokin paistaa jo silloin tällöin
ja saamme nauttia päivä päivältä pidentyvistä päivistä.
Lenkillä käyminen on kivaa ja maisema kaunis.
Kohta alkavat kuitenkin Siperian tuulet puhaltaa
ja tulee paukkupakkaset.
Tällaiselta näytti edellinen kotini.
Siellä asuessani oli tyytyväinen elämääni.
Minulla oli kiva työpaikka ja ihana pomo
ja muut työkaverit.
Sitten alkoivat vastoinkäymisten puhurit tuulla
ja vetivät mielen matalaksi
ja jouduin luopumaan kodista, jota olin
ruvennut rakastamaan.
Olin sisustanut sen mieleisekseni
ja laitoin tänne blokiin kuvia.
Uudessa kodissani tavarat eivät meinanneet löytää
mieluista paikkaansa ja muutenkaan en innostunut
kuin silloin tällöin blokkaamaan.
Jotenkin tämän talon puitteet eivät istu sielunmaisemaani.
Joulukoristeluni oli aika minimissä.
Syynä oli se, että laitoin koristeet kahteen paikkaan.
Tuotakoon se nyt julki, että olen löytänyt
rinnalleni ihmisen, jonka kanssa voisin ajatella
olevani loppuelämän... <3
Hän on ihana, kiltti ja huomaavainen.
Tuntuu niin oudolta, että joku kohtelee kuin kukkaa kämmenellä.
Mutta tunnen myös ansainneeni sen.
Vastatuulten loiskeessa upposin niin syvälle,
että sieltä ylös rämpiminen oli
tuskallista ja aikaa vievää.
Ne ketkä ovat kokeneet vastaavaa,
ymmärtävät mitä tarkoitan.
Ja ne, jotka eivät ole kokeneet,
niin toivokaa, ettette koekaan.
Ketään ei pitäisi kohdella
niin kuin minua on kohdeltu viime vuodet,
sen paremmin erittelemättä niitä.
Läheiseni tietävät kyllä,
mistä puhun...
Nyt peilistä tuijottaa
onnellinen nainen,
jota rakastetaan
ja joka antaa vastarakkautta <3 <3
Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne!!
Sanni Aleksandra