Älä lue, jos et halua kuulla avautumistani...

Katso vain tätä kuvaa sen sijaan...

Just look this photo...

"Ei kukaan opi tekemättä virheitä. 

Mitä parempi tyyppi on kyseessä, 

sitä enemmän hän tulee tekemään virheitä 

– sillä sitä enemmän hän kokeilee uusia asioita. 

En koskaan ylentäisi sellaista henkilöä korkeisiin tehtäviin, 

joka ei ole tehnyt virheitä, 

suuriakin sellaisia. 

Muussa tapauksessa hän suoriutuisi 

enintään keskinkertaisesti, 

ja mikä on vakavampaa, 

ei osaisi nähdä virheitä ajoissa 

eikä korjata niitä."

— Peter F. Drucker

Toivon mukaan tämä pätisi myös minuun,

sillä olen tehnyt monia virheitä elämässäni,

tai vääriä päätöksiä,

jotka ovat johtaneet virheisiin...

Anteeksi avautumiseni, 

mutta tätä blogia lukee pääasiassa ystäväni, 

joten voin hyvin kertoa tästä teille. 

Ja ne, jotka eksyvät tänne sattumalta, 

tai ette tunne minua, 

niin voitte hyvin skipata tämän bloggauksen. 

Ja ehkä minun ulkomaalaiset lukijani eivät käännä tätä. 

And if you translate this text, 

please, I´m sorry, 

but I had to write this to here now… 

Ja voitte uskoa, että päässäni muhii muutakin, 

tai oikeammin siellä suorastaan kihisee vähän samalla lailla 

kuin kalkkarokäärmeiden pesässä, 

jos sinne tökkää kepillä. 

Ja toivottavasti kukaan ei tökkää mua kepillä, 

sillä voin tehdä kuten kalkkarokäärme 

eli hyökätä päälle tai 

sitten delata lamaannuksesta. 

Sillä olen tällä hetkellä kriisissä, 

sanotaan se nyt ihan suoraan. 

Enkä tiedä tällä hetkellä 

mitä tekisin tai mitä tulen tekemään. 

Maailma pyörii ympärillä, 

mutta minä olen pysähtynyt 

”varikolle tai asemalle” 

ja juna kiitää eteenpäin ilman minua. 

Enkä suoraan sanoen tiedä 

milloin hyppään sen junan kyytiin 

vai menenkö jonkin toisen junan kyytiin… 

Ja paljastettakoon nyt kaikille,

jotka eivät jo tiedä, 

että täytän tänä vuonna 50 vuotta… 

en tiedä johtuuko kriisi siitä 

vai onko minulla alkamassa vaihdevuodet 

vai onko vain yksinkertaisesti tapahtunut 

liikaa negatiivisia asioita elämässäni 

tässä vuosien varrella, 

että minun piti pysähtyä 

miettimään elämääni 

tai oikeastaan minun kroppani pysäytti minut…

Olen menettänyt niin paljon tässä vuosien varrella

eikä elämäni ole todellakaan sellaista,

joksi sen halusin...

Minulle tärkeintä elämässä ovat nuo kolme lastani,

ja heidän takiaan haluaisin olla onnellinen elämästäni,

enkä ole sitä tällä hetkellä,

ulkoiset puitteet on kunnossa,

vaikka rahapula vaivaa välillä,

no sellaista on monen yksinhuoltajan arki,

(vaikka virallisesti olen yhteishuoltaja, 

hieno sana, mutta ei merkitse paljon)

Ja heidän takiaan pysähdyin, 

että voin järjestää elämäni sellaiseksi, 

että voin olla onnellinen,

mitä se sitten tarkoittaakaan,

en tiedä tällä hetkellä!!!

Ja kiitos rakkaat ystävät,

että olette olemassa <3

kyllä tämä tästä...

Sanni Aleksandra

Pieni makeover tyttäreni huoneessa

Viimeksi, 

kun vaihdoin järjestystä tyttäreni huoneessa 

ostaessani hänelle uuden ison kirjoituspöydän

 ja laittaessani sen ikkunan eteen, 

en ajatellut asiaa ihan loppuun. 

Sillä onhan selvää, että 7-vuotiaalla tytöllä 

on paljon tavaraa pöydällä, 

kun leikkii ja askartelee. 

Ja sanon ihan suoraan, 

että mua ärsytti katsoa sitä sekamelska-pöytää joka kerran, 

kun olin likan huoneen ovella tai menin ohi siitä. 

No tässä yhtenä viikonloppuna kyllästyin 

todella koko huoneen ulkonäköön ja 

”apinan raivolla” rupesin siirtelemään 

tavaroita sinne tänne huoneessa, 

kunnes olin päättänyt huoneen järjestyksen. 

Ja siitä tuli tosi kiva ja pääasia, 

että myös tyttäreni tykkäsi huoneen muutoksesta 

eikä harmitellut yhtään, 

että pöydän paikan siirto häiritsisi häntä vähäänkään. 

Yksi nurkka on edelleen mielestäni 

epätyydyttävän näköinen, 

mutta nyt tällä hetkellä ei ole energiaa 

siirrellä taas huonekaluja. 

Vaikka toi pieni muutos on jo melkein 

kokonaan muhinut päässäni.

Sisustusväsymys iski jälleen

Joulun jälkeen, 

kun kerää kaiken ennen joulua pikkuhiljaa 

laitettujen jouluisten tekstiilien 

ja muiden sisustustavaroiden kavalkaadin, 

iskee totaalinen väsymys. 

Olo on kuin tipattomalla tammikuulla olevalla alkoholistilla 

(tosin tämä on ehkä ontuva vertaus, ei omaa kokemusta), 

tekisi niin mieli sisustaa, mutta ajatuskin sisustamisesta tökkii. 

Liika on liikaa, 

joten olen nyt ollut tipatoomalla tammikuulla 

mitä tulee sisustamiseen. 

Kerään voimia kuten luontokin talven keskellä. 

Pikkuhiljaa alan herätä tästä horroksesta. 

Eilen aurinko näyttäytyi upeasti 

ja se innosti ottamaan kameran esiin 

ja napsimaan pari kuvaa olohuoneesta. 

Mitään uutta tai mullistavaa ei ole ilmestynyt olohuoneeseen. 

Ainoastaan keväisemmät tyynynpäälliset vaihdoin sohvan tyynyihin.

Kävin ostamassa parit uudetkin tyynynpäälliset eilen. 

Niiden postauksen näette sitten, 

kun taas otan kameran esiin. 

Olen ajatellut vaihtaa ilmettä pojan huoneessa. 

Se ei ole kovin edustuksellisessa kunnossa, 

sillä siellä asuu varhaisteini, 

jota ei paljon sekasotkuinen huone hetkauta. 

Voisin olla järkyttynyt, 

mutta sitten muistan rakkaan ystäväni 

tyttären teini-ikäisen huoneen. 

Poikani huone ei ole mitään siihen verrattuna. 

Ja jos ystäväni kesti tämän vaiheen, niin kestän minäkin. 

Sillä huonehan on talomme yläkerrassa 

ja sen perimmäisessä kulmassa. 

Pojan huoneessa on Vallilan tyynynpäälliset ja verhot. 

Ne tulen poistamaan sieltä niin kuin protestina 

Vallilan suuromistajan 

viimeaikaisten kommervenkkien takia. 

Mutta en sentään polta niitä, 

vaikka ensin niin meinasinkin. 

En yleensä kovin paljon puutu politiikkaan, 

mutta tällaiset eliittien tempaukset saa 

sisuskaluni kiehumaan. 

Kuten Porin eliitin lentokone-hömpötykset. 

Toisilla ihmisillä on tuskin varaa ruokkia lapsiaan tai itseään, 

ja sitten nämä elitistiset ihmiset suunnittelee 

jos jonkinlaisia idioottimaisuuksia. 

No se siitä. 

Piti saada sanottua se ääneen, 

kun ärsyttää kuin pientä oravaa, 

joka koittaa kerätä talvivarastoaan täyteen,

ja Aku ankka kaataa vettä sinne, 

joka sitten jäätyy eikä 

orava saa edes yhtä pähkinää sieltä...

Sisustuskrapulasta kärsivä bloggaja

Decoration hand over keeps me on its hold

Sanni Aleksandra

Kevään odotusta keskellä talvea

Katselin vanhoja kuvia saadakseni jotain 

uutta inspiraatiota kodin sisustukseen. 

Katselen ja ihastelen myös 

muiden blogien kuvia ja saan hyviä oivalluksia. 

Noin voisin minäkin tehdä, 

kunnes tulee reaaliteetit vastaan. 

Jotain pitäisi purkaa tai hävittää,

 jotta voisin toteuttaa ideoitani. 

Inspiroidun todella paljon VIBEKA DESINGin kuvista ja blogista.

Sellaista tunnelmaa haluaisin kotiini nyt.

Keittiö viime keväänä. 

Vasemmalla kuvassa olevan hyllyn kohdalle haluaisin kaapin,

mutta miten siinäpä pulma!!

Kitchen last spring.

As you can see, on the left of photo, 

there is little shelf on wall.

I would like to get some capinet there, 

but there is a big problem!!

Jos otetaan esimerkiksi keittiö. 

Haluaisin jonkun kaapin hellan viereen, 

jotta saisin lisää säilytystilaa. 

No hellanviereisellä seinällä on ovi, 

joka rajoittaisi kaapin leveyttä, 

sillä avaan sitä silloin, 

kun lämmitän makuuhuoneen uunia, 

jotta lämpö leviää myös keittiöön. 

Keittiö on jostain syystä talon kylmin huone. 

Kun laitan ruokaa tai leivon on 

tuossa hellan äärellä aivan liian vähän tilaa työskennellä, 

varsinkin kun tiskiä kerääntyy myös.

No toinen asia on, 

että jos haluaisin saada mahtumaan 

kaapin haluamalleni paikalla, 

pitäisi sohva laittaa pois. 

MUTTA, kun siinä viihtyy koko perhe. 

Ja kun on lastenjuhlia, niin sohva pöydän 

ääressä on suosituin istumapaikka, 

johon pääsystä kilpaillaan jos on paljon porukkaa. 

Tietysti siihen voisi hommata jonkun pienemmän istumapaikan. 

Tuntuu, että ajatukset eivät johda mihinkään konkreettiseen.

Jopa meidän kissa rakastaa nukkua siinä ; D

I have not any fine ideas of decoration on this moment. 

I look a lot of pictures and blogs, 

which have nice ideas to define their home, 

but somehow it doesn´t work on my home. 

If I would do something, I should clear or lose something. 

BUT, what, I don´t know. 

When I cook or bake, there are too little space to work.

I would like to get some capinet to near oven, 

but there are some difficulties, 

which I should solve before. 

There is a door near oven, 

which should have able to open if I heat 

the tile stove from the bedroom. 

And then there is that sofa, 

which takes much place, 

but our own family likes to use it. 

And if we have some parties, 

children´s birthday and such of things, 

almost all want to sit on that sofa.

Even our cat likes to sleep there. 

I´m very inspired of photos of VIBEKA DESIGN and her blog.

That kind of things I would like to have to my home now. 

…Unelmoin keittiöstä, jossa on tilaa työskennellä ja saan toteuttaa villimmätkin ideani …

…I dream about kitchen, where I have enough space to work and realise my wildest ideas of dreams …

Sanni Aleksandra

Pieni visiitti Helsinkiin

If you want to see 

Polar bears in Finland 

you should go to Zoo or Shopping Center. 

Some people believe, 

that there are polar bears wild in Finland, 

but it isn´t true.

I was at Helsinki, 

(the capital of Finland), 

a couple days with my friend. 

We went shopping and see 

the concert of “Vain Elämää”. 

We had a lot of fun there at Helsinki. 

There are some photos of Christmas decorations 

and some decoration shops and from the consert.

ps. uuden vuoden kunniaksi 

olen nykyään melkein brunette

Hyvää Uutta Vuotta 2017

Happy New Year 2017

Sanni Aleksandra

Jouluaattoaamun puurohetki

Kodin joulu

 Joulu, joulu suloinen,
joulu aina uusi!
Tummat oksat säteillen
seisoo joulukuusi.
Äiti joulupuuroaan
keittää verratonta.
Kohta, kohta avataan
salaisuutta monta.
Pikku tonttu tipsuttaa
tupsulakki päässä.
Kuka tulee porstuaan,
pitkä parta jäässä?
Juhlamieltä täynnä on
koko pieni talo.
Paista aina sydämeen,
kodin jouluvalo!
– Martti Haavio –

We usually eat rice porridge 

on Christmas Eve´s morning. 

There are almonds at the porridge. 

When you get almond you can make a wish. 

You won´t tell it to anyone or it don´t happen. 

Usually children wish something, 

which they would like to get as Christmas presents. 

I decorated porridge to look like reindeer. 

Little Christmas style tablecloth is 

made from two kitchen towels, 

which I bought from Sweden. 

Sanni Aleksandra