Viimeksi,
kun vaihdoin järjestystä tyttäreni huoneessa
ostaessani
hänelle uuden ison kirjoituspöydän
ja laittaessani sen ikkunan eteen,
en
ajatellut asiaa ihan loppuun.
Sillä onhan selvää, että 7-vuotiaalla tytöllä
on
paljon tavaraa pöydällä,
kun leikkii ja askartelee.
Ja sanon ihan suoraan,
että
mua ärsytti katsoa sitä sekamelska-pöytää joka kerran,
kun olin likan huoneen
ovella tai menin ohi siitä.
No tässä yhtenä viikonloppuna kyllästyin
todella
koko huoneen ulkonäköön ja
”apinan raivolla” rupesin siirtelemään
tavaroita
sinne tänne huoneessa,
kunnes olin päättänyt huoneen järjestyksen.
Ja siitä
tuli tosi kiva ja pääasia,
että myös tyttäreni tykkäsi huoneen muutoksesta
eikä
harmitellut yhtään,
että pöydän paikan siirto häiritsisi häntä vähäänkään.
Yksi
nurkka on edelleen mielestäni
epätyydyttävän näköinen,
mutta nyt tällä hetkellä
ei ole energiaa
siirrellä taas huonekaluja.
Vaikka toi pieni muutos on jo
melkein
kokonaan muhinut päässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti