Poimin nämä kauniit jasmiinit isovanhempieni pihasta.
Niiden tuoksu on herkkä ja hienostunut.
Tätä kaunista puutarhaa olen ihaillut
viimeiset vuosikymmenet...
Voi olla, että eilen oli viimeinen tilaisuus kierrellä siellä.
Enää ei ollut tuossa keskellä pihakeinua eikä
pappaa tai mammaa istumassa siinä...
Sydäntä särkien ja itkeskellen katselin tyhjää paikkaa,
tajuten, että kaikki entinen ei palaa enää,
vain ihanat muistot on jäljellä...
Ikävä on kova... ; (
Ruusut kukkivat pihasaunan edustalla
täydessä kukassaan ja tuoksu oli huumaava,
kuten aina.
Enää ei ole mamma hoitamassa kukkiaan,
eikä pappa leikkaamassa nurmikkoa...
Voi sitä haikeuden tunnetta...
Mutta olen kuitenkin onnekas,
että sain yli viisikymmentä vuotta
tuntea sen suuren rakkauden,
joka välillämme oli...
Varsinkin pappan kanssa... olin pappan tyttö... <3
hän oli minulle se isä, jota minulla ei ollut,
sekä paras pappa, joka voi lastenlapsella olla <3
Pappan ja mamman hartaudella vaalimat
jasmiinit olivat kukassa talon etupihalla.
Niitä katseltiin ja ihailtiin aina keittiön ikkunasta.
Poimin ruusuja ja jasmiineja ja
vein niitä isovanhempieni haudalle sekä
kotiin kultaamaan muistoja.
Mamman kuolinpäivän muistamiseksi 1.7.
laitoin maljakkoon haudalle...
ne näyttivät kauniilta siellä.
Toivottavasti he näkevät ne pilven reunalta <3
Ruusut kristallimaljakossa olohuoneen klaffiruokapöydällä.
Jasmiinit keittiössä isossa purkissa.
Tulevana viikonloppuna vietämme sukukokousta
kauniin järven rannalla.
Tulee olemaan ihanaa nähdä taas rakkaita sukulaisia.
Tämä meidän jokavuotinen perinne
saattaa saada tänä vuonna aikaan
haikeutta ja kyyneliä,
sillä niin moni sukulainen on nukkunut ikiuneen
tässä ihan lähiaikoina.
Jaetaan ihania muistoja rakkaistamme <3
Sanni Aleksandra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti