Kirjoitushommia ja kävelylenkkejä

Tarvitsin pienen irtioton hektiseen arkeen 

ja lähdin lataamaan “akkujani” saaristoon. 

Kun saavuin tänne Korppooseen, 

aurinko paistoi kauniisti ja lämpimästi 

eikä puuskainen tuuli häirinnyt. 

Tuulen tuiverrus tuntui jotenkin hyvältä, 

ihan kuin se olisi puhaltanut lävitseni 

puhdistaen sieluni 

kaikista negatiivisista ajatuksista ja ahdistuksesta, 

jota elämä välillä tuo tullessaan. 

Kävellessäni hiekkatietä pitkin 

ihailin kaunista syksyistä luontoa. 

Kulkiessani tietä pitkin huomasin 

puiden lomasta pilkottavan 

valkoisen mansardikattoisen talon. 

Sydämeni sykähti. 

Aloin taas unelmoida. 

Onhan tämän blogin nimikin Aleksandran unelma. 

Arjen keskellä tulee unelmoinnille tilaa liian harvoin. 

Siinä on unelmieni talo keskellä syksyistä maisemaa. 

Mietin, että millaisia ihmisiä talossa asuu 

ja ovatko he vakituisia saariston asukkaita vai kesäasukkaita. 

Ja samalla mietin, että jos talo olisi minun 

miten koristaisin vaikka sisäänkäynnin. 

Tuntuu hyvältä haaveilla ja unelmoida.

Katseeni kiinnittyi yhtäkkiä pensaiden keskellä,

 ja huomasin siellä kanan. 

Purskahdin nauruun ja kysyin kanalta, 

"oletko kanaseni karannut omille teillesi?". 

Kana oli niin odottamaton näky siinä vapaana kulkiessaan, 

että tunsin iloa myös kanan puolesta, 

joka sai kulkea siellä ihan rauhassa, 

mitä nyt tällainen kaupunkilaisnainen häiritsee höpinöillään ; D

Kävelylenkin jälkeen tuli rauhoittunut olo. 

Nautin suunnattomasti saadessani olla välillä ihan yksin. 

Tämä on omaa aikaani, 

enkä tunne syyllisyyttä (onhan lapset isänsä kanssa), 

sillä kun palaan kotiin voin paremmin. 

Minulla oli aikaa päivittää blogianikin, 

viime postauksesta on jo jonkin aikaa.

Jos haluatte yöpyä 

tunnelmallisessa majoituksessa saaristossa,

niin B&B Faffas tarjoaa sitä!!

Kiitos sinulle Ami, 

kun sain tulla vieraaksesi 

ja sain talon kokonaan itselleni vähäksi aikaa <3

 …Unelmoin vapaa-ajan asunnosta saaristossa…

…I dream about house in archipelago …