En muista milloin olisin viimeksi piipahtanut
keskellä päivää kahville ihan vaan yksin.
Ystävieni kanssa käyn silloin tällöin kahvittelemassa.
Ne on ihania hetkiä, jolloin jutellaan kaikenlaista ja nautitaan ystävyydestä.
Nyt olin ihan yksin omien ajatusteni parissa.
Kaiken kiireen ja arjen tohinan keskellä ei aina muista pysähtyä ja - pohtia syntyjä syviä.
Elämän kriisit ovat talvesta tähän syksyyn asti
vetäneet minut niin syvälle suruun, murheeseen ja ongelmien ratkaisemisiin,
etten ole suonut itselleni tällaista.
Ja pidän tällaisista persoonallisista pikkuisista kahviloista.
Tosin kun kävin Lontoossa Starbucksilla pari vuotta sitten,
tiesin, että jos menisin täällä Suomessa kahvilla sinne,
saisin samaa myös täällä.
Sanni Aleksandra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti